Hevosen ostaminen alkaa varusteista?
 |
| 1998, päässä ostamani sininen riimu |
Kun lapsena haaveilin niin kovin ostavani Skinnyn, aloitin jo keräämään sille varusteita -jotka sitten olisivat ainakin valmiina, kun saisin vihdoin hevosenkin itselleni. Ensimmäinen ostamani tavara oli tietenkin riimu. Sininen turvasta ja niskasta säädettävä nylonriimu, joka on nähtävillä yllä ja alla olevissa kuvissa. Ostin sen heinäkuussa 1998. Oli tarkoitus, että se seuraisi Skinnyn mukana, mutta kuinka ollakaan, ei sitä enää ollut Jämsästä (jossa nämä kuvat otettu) myynnin jälkeen.
 |
| Takertumisen omainen 3-vuotiaan varsan rutistus "älkää viekö tätä hevosta minulta" tai pikemminkin tuossa vaiheessa hyvinkin päättäväinen "kukaan ei vie tätä hevosta minulta" |
Seuraavaksi ostin harjat -kaikki tietenkin sinisiä. Ja niille sinisen yksinkertaisen harjapakin, jossa oli muovipäälinen suojaamaan pölyltä. Ja suolakivi -sitä oli kiva syöttää harjaushetkien yhteydessä joko ruokakupista tai mikä parasta: omasta sylistä, jolloin kädet olivat ihan kuolassa. Suolakiveä piti myös perinteisesti itse maistaa -nam, suolaista!
 |
| Oripoika kysyy, uskaltaisiko kesken harjauksen ehkä poistua tutkimaan tallia? |
Koska Skinny oli "hurja oripoika", ostin sille hienon ketjuriimunnarun. Se osoittautui oikeastaan varsin epäkäytännölliseksi ja metalliosat menettivät värinsä nopeasti. Sen johdosta sitä käytettiin oikeastaan vain kerran, joka ikuistui seuraaviin kuviin.
 |
| Ulos tallista hieno ketjuriimunnaru käytössä |
 |
| Ketjuriimunnaru |
Keräsin siis erilaisia varusteita... ainakin loimi, kuljetussuojat, ratsastussuojat, heijastinsetti, rungoton satulalätyskä ja juoksutusliina tuli ajanmyötä ostettua. Sitten ostin suitset, ohjineen ja hienolla joustokuminauhaisella martingaalilla ja nivelkuolaimilla, joiden sovitus näkyy seuraavissa kuvissa:
Seuraava riimu, jonka ostin, oli nahkariimu ja se tuli meille raveihin kesällä 2000 mukaan. Riimu oli oikein hieno ohut nahkariimu ja vasemmalla puolella oli nimilaatta "Skyfighter" -tämän ainakin ajattelin seuraavan sen mukana, kun siinä oli nimi, mutta kuten myöhemmin tiedämme, tämäkin riimu jäi jonnekin matkan varrelle.
 |
| Oripojalla hyvin nyrpeä ori-ilme uuden riimun kanssa |
Pakko nyt pistää tähän kuva nykypäivästä, että ostin miltei samanlaisen riimun sille -jälleen, mutta ruskeana. Alla olevassa kuvassa olen jo ehtinyt pistää turpahihnaan heijastinnauhan, mutta tässä kuvassa kuitenkin riimua vähän näkyy. Remmit taitaa olla yhtä kapeat -n. 2cm.
 |
| Uusi ruskea nahkariimu päässä |
Ylipuhuin yhden ystävänikin tähän hankinta-intoiluun mukaan ja hassuinta on, että näitä kaikkia varusteita ei todellakaan tullut säilytettyä tähän päivään Skinnylle. Sen sijaan ystäväni sai ne käyttöön omalle hevoselleen, jonka hän sai samoihin aikoihin kun Skinny myytiin Ruotsiin. Minulle muistoksi jääneet viimeiset varusteet eli harjat heitin pois vuosia sen jälkeen kun niistä jo tuttu tuoksukin oli haihtunut pois. Enhän koskaan voinut ajatellakaan käyttäväni niitä kellään muulla hevosella- ei ikinä!
Nykyäänkin varusteshoppailu on mitä kiehtovinta puuhaa. Pistin meidän muutamia juttuja jo tuonne yhteen välilehteenkin kun rupeaa menemään tämä alkuvaiheen hankkiminen jo varusteurheilun puolelle. Osa tulee oikeaan tarpeeseen, osa vaan mielihyväperiaatteella: "uusi alku, uudet tamineet". Ja väite "hevosen ostamien alkaa varusteista?" pitää sikälikin paikkansa, että Skinnyn oston ollessa tänä kesänä vielä työn alla, helpotin stressiä unelmoimalla kaikenmaailman satuloista, slow feedereistä ja suitsista ja mistähän vielä -hirveästi tuli tarpeita kun surffaili heppakauppojen sivuilla.
Tämän postauksen myötä ihmettelen yhä, kuten aiemmassakin postauksessa, miten tämä kaikki voi olla mahdollista. Tuijotan vuoroin Skinnyn nykyisiä ja vuoroin 12-14 vuotta sitten otettuja kuvia ja koitan integroida ne samaan pääkoppaan.
Voi kun tuli nostalginen olo! Muistan itsekin millainen oli ensimmäinen ostamani riimu ja kuinka äiti osti harjapakin minulle ensimmäiselle ratsastusleirille. Hassua on, että tuo riimu on edelleen minulla ja olen käyttänyt sitä Lassellakin useasti.
VastaaPoistaVarusteshoppailu on niin kivaa ja ikinä ei saa tarpeekseen!
Hauskaa, että sinulla on vielä tallessa se riimu. Ja miten tärkeitä oli ne pikkuvarusteet ja omat harjat pienelle hepatytölle -kun ei saanut omaa hevosta niin pitihän sitä saada edes omistaa hevostavaraa. Ja ei tuo varusteinnostus ole mihinkään tosiaan lähtenyt. Se vaan ON niin kivaa, piristävää.
PoistaElän kuitenkin ehkä vähän siinä illuusiossa että kun löytyisi perusvarusteet ja oman tiensä niiden suhteen niin hieman myös helpottaisi noitten kamojen kanssa puljaaminen -etenkin satulan ja suitsien kanssa. Niin ja sitten kun ollaan tallissa alkaa se loimirumba -kun perusloimet on olemassa, ei sitten tarvi olla jokaisen uuden ihanan loimen perään joita syksykuvastot on pullollaan -eihän ;)
Ei tietenkään!
PoistaMä oon ihan toivoton pintelien kanssa. Haluaisin ostaa kaikkia erivärisiä pinteleitä eskadronilta (koska oon todennut ne parhaiksi)! Ja sävysävyyn tietenkin huopia. Sadeloimikin kiinteällä kaulakappaleella olisi pakko ostaa ja ja ja.... :D Julmaa tämä hevosen omistaminen :D Ymmärtäisin ehkä paremmin jos mulla olis hieno kisahevonen, mutta pakkohan tuolle mammanpullamussukallekin on ostaa koska se HALUAA.
Miten minulta on jäänyt kommentoimatta tänne! Soosoo XD
PoistaJokaisella taitaapi olla ne omat suosikkivarusteensa joita tulee hamstrattua, minun saattaapi olla heijastimet. Pinteleillä saa aivan loistavasti "asustettua" koko ratsukon edustuskuntoon. Ehkä mekin tarvitaan edustuspintelit ;)??? Tarvitaanhan? (*miettii jo värivaihtoehtoja*... ;) ) Voitais sitte edustaa pintelien kera tuolla metässä lumihangessa missä ne pintelit ois lumiset ja varmaan aukeais matkalle.. O_o hihii
Ja tuo on kyllä paras itsepuolustus :D, en olekaan vielä keksinyt: se hevonen HALUAA! Kyllä, Skinny tarvitsee edustuspintelit. Piste. Siniset :D. Uusi piste.