Kaviohuoltopäivä- ja kurssi

Samalla kertaa kun hampaat hoidettiin, kengittäjä vuoli kaviot. Olin ollut edellisenä viikonloppuna elämäni ensimmäisellä vuolukurssilla ja oli hienoa kun tajusin ymmärtäväni kengittäjän hommasta enemmän kuin koskaan ennen. Kökötin otsalamppuni kanssa koko vuolun ajan ja katselin.

Tiesin jo, mistä olisi pitänyt vuolla ja oikeastaan jotain siitäkin, kuinka paljon. Mutta ennen kaikkea se MITEN, on hakusessa. Siis herraisä miten vaikeaa vuolupuukon ja raspin käyttö on! En olisi koskaan uskonut. 

Vuolupuukko taitavissa käsissä

Kengittäjän työ on kyllä sellainen homma joka näyttää niin helpolta, mutta ei sitä todellakaan ole. Kurssilla testikavioissa puukko meni minne sattuu ja raspi ei luistanut. Ja koko homma oli niin raskasta, että samana ja seuraavana päivänä olin ihan kuollut. Koko kroppa oli ihan väsynyt: jalat kipeät, kädet kipeät ja selkä rasittunut –kuin parhaankin salikäynnin jäljiltä :D. 

Kurssilla opin mm. seuraavaa:

Omat kavionhuoltovälineet; raspi ja "puukko"/"luuppi"

• Säteen ja kantakulman väli avataan ylös asti auki (ei tietenkään päkiää!) ja tuo väli on hyvä putsata myös kaviokoululla päivittäin, se voi edesauttaa auki pysymistä.
• Jos säteen uurteen yläpuolella on ”reunat” on se hyvä juttu. Oliko tämä joku ruusu tms.
• Kuppimainen kavio on hyvä. Kavio toimii ikään kuin imukupin tavoin kovilla liukkailla pinnoilla päästessään askeltaessa laajenemaan ja antaa hyvän pidon. Myös antura saa suojaa, kun siihen ei osu kivet samaan tapaan kuten latuskakavioon.
• Kantakulman, kantakulmatuen ja seinämän väliin jää ns kulmajarru (oma muistisääntö ja nimitys), talvella voi jättää reunaa enemmän, jotta tulee pitoa enemmän.
• Säteestä vuollaan kaikki röpelöt pois, niihin jää bakteerit muhimaan.
• Sama homma muutenkin: vuollaan auki/aukinaisemmaksi esim sienisiä kohtia tai lohkeamia, niin että puhtaanapito onnistuu.
• Lohkeilu voi olla myös kavion luontainen tapa ilmastoida itseään –bakteerit muhivat parhaiten paikoissa, minne ei pääse ilmaa
• Kantakulman korkeus on suunnilleen oman peukun leveys. Kantoja ei päästetä karkaamaan eteenpäin, ts. kärkeä kohti.
• Kantakulman tuet ei saa kaatua eteenpäin, vaan ne pidetään pystyssä ja alempana kuin seinämä.
• Kengittäessä anturaakin vuollaan, kengättömällä ei missään nimessä kosketa, mitä paksumpi antura sen parempi. Tämä on monesti se virhe, joka tehdään kengättömyyttä kokeiltaessa; liian ohut antura, liian vähän ainesta joka suojaa kavion tuntevia osia.
• N 1-2cm mittainen alue varpaalla (sisältäen anturaa+ seinämää) on nimeltään varpaanvahvike, siitä raspataan ensin, kun halutaan lyhentää kavion pituutta. Kun halutaan esim kaviota pystymmäksi tai lyhyemmäksi, aina ensin raspilla varpaanvahvikkeesta ja sitten vasta katkaistaan varvasta jos tarvis.
• Liian pitkä kavio on aina suurempi rasitus jänteille kuin pystympi kavio, vrt esim ravikengitys
• Muista aina katsoa jälkeä ettet jää raspaamaan tai vuolemaan liikaa, lisää voi aina ottaa, mutta takaisin ei voi pistää.
• Kun katsot kavion symmetrisyyttä ja suoruutta, pidä kiinni säärestä vuohisen yläpuolelta niin, että jalka roikkuu rentona. Sitten sihtaa päkiöistä katsoen, onko kavio tasainen ja oikean mittainen.
• Kengättömillä vähän on usein paljon, kun puhutaan ylläpitovuolusta; katsotaan vain että pysyy kuosissaan ja pyyhkäisy sieltä toinen täältä. Jos kuluttaa toiselta puolelta enempi kuin toiselta, ei vuolla siltä puolelta vaan otetaan mahdollisuuksien mukaan toinen puoli samalle tasolle
• Jos kaviot kuluu liikaa ja jos kavion kestokyky ylitetään, avuksi löytyy lenkkareita eli bootseja -eivät oikotie onneen nekään, mutta malleja varmaan jokalähtöön.
• Kengättömyyteen siirryttäessä kavion pyöreät reunat voivat ns suoristua ja pyöreys vähän hävitä aluksi, se ei haittaa.
• Kengättömyyteen siirryttäessä ensimmäinen vuosi on "hankalin" tai näyttää jo osviittaa siitä, millainen tulevaisuus voisi olla -ei tämäkään kyllä mikään kiveen hakattu ole, mutta melkein vuoden päivät kestää että kavio kokonaan uudistuu.
• Jokin todella tärkeä mitta-vinkki oli siihen, kuinka määritellään varpaan pituus ja mihin asti saa raspata ja mihin asti kavioluu tulee -mutta en sitä muista niin varmasti että uskaltaisin sen tähän arvata. (Se löytyy kyllä muistiinpanoista..) Valkoviiva taisi ainakin olla se raja, mihin enempää ei saa lyhentää tai pyöristää.

Vasemmalla kuva paljon lähti kenkien jäljiltä ja oikealla mitä lähti kengättömässä vuolussa. Eli eipä tarvitte tältä kengättömältä juuri pois ottaa, ja tälläkin kerralla (18.9.) taisi sittenkin tulla otettua hieman liikaa kun vuolija vuoli meidän kaviot ekaa kertaa

Kiltti huollettava katselee vuolun aikana lunkisti pihan maisemia

Muita kengättömyyteen liittyviä postauksia

Kengättömyyden alkutaival
Barefoot hoof trimming for dummies
Barefoot hoof trimming for dummies part 2