2 vuotta kavioliitossa

Astuimme kavioliittoon 25.7.2012. Tuona päivänä elämäni muuttui, jälkikäteen ajateltuna, miltei täysin. Sanotaan, että äidit hahmottavat elämäänsä aikana "ennen ensimmäistä lasta" ja "ensimmäisen lapsen jälkeen". Minusta tuntuu ehkä hieman samalta. Ei elämä ole enää ennallaan ja tuntuu kuin Skini olisi kuulunut arkeeni aina. 

Olen Skinistä äärimmäisen kiitollinen, se on elämäni valo ja ilo. Kärsivällinen, tyytyväinen, iloinen, herttainen, söpö ja hyväntahtoinen. Sydän täyttä kultaa ja kavioissa tulta <3. 

Kiitos<3.

Jäbärakas 7.7.2014

Tämän viikon maanantaina kävi niin hauskasti, että pääsin muistelemaan Ruotsin tuontimatkaa ihan paikan päältä. Kesäretkemme vei nimittäin Viitasaaren ABC:lle, jonka tunnistin heti siksi samaksi paikaksi, jossa pysähdyimme 2 vuotta sitten. 

Muuttomatkalla 2012

Maisema Viitasaaren ABC:n pihasta muuttomatkalla 2012

"Pyhiinvaellus" -sattumalta samaan paikkaan  tasan 2 vuotta myöhemmin. 

Oi muistoja.. Sama maisema 2014

Viitasaaren ABC 2014. Täällä me oltiin sillon kärryn kanssa ja hain Skinille huoltsikalta vettä...

Jälleennäkeminen

Ensimmäisen vuosipäivämme kirjoitus

Suitsiunelmia

Meillä on teoriassa ehkä mahdollisesti kolmet suitset mutta..

Oi onko mitään ihanampaa kuin kiksit hevosvarusteista? Juuri kun olen saanut satulatilanteen vakiinnutettua ja kombinaatio Christ- Sensation ride -kärryt + varalla Zaldi, tuntuu toimivalta, ja kieltäydyn ehdottomasti enää tutustumasta MIHINKÄÄN uuteen satulamalliin, minuun on iskenyt suitsihimo. Tämä on toki kytenyt jo aiemmin ja himoitsin pitkään noita meillä nyt käytössä olevia Stübbenin suitsia. Sittemmin sain syntymäpäivälahjaksi niihin ihanan letitetyn otsapannankin <3.

Ihanaiset stübben-suitset

Kun alettiin ottaa maastossa myös vauhteja, huomasin, että maastossa on oltava reippailla lenkeillä enempi jarrua kuin sidepull-vahvuinen LG. Niinpä meille tuli s-hackamore.

Lyhyt s-hackamore, minusta nämä on tosi kauniit.

Stübbenin suitset edustavat siroa varusteihannetta, mutta s-hackamoren hankinnan aikaan on alkanut kyteä himo koristeellisemmista, barokki/lännen suitsista. Kun tilasin lyhyen S-hakcamoren, mukana tuli ihana barokki-turpahihna. Siitä se ajatus sitten lähti. 

Lyhyen S-hackamoren kanssa ostettu ihana turpaosa. Näistä lähti kiinnitys-niitti heti ekalla maastoratsastuksella (sepä oli mielenkiintoista, laskeutua pidätteiden vapauttaman hevosen selästä maahan..) ja siksi tämä osa on ollut pitkään pois käytöstä, nyt vasta sain pyydettyä myyjältä uudet niitit etsittyäni niitä päiviä paikallisista liikkeistä

Eräs läheiseni kysyi, mitä haluaisin valmistujaislahjaksi ja vastaus oli valmiina -suitset tietysti. Läheiseni mielestä tuo on samaa sarjaa lahjatoiveissa kuin se, että eräs ystäväni käytti valmistujaisrahansa lapsensa vaippoihin. No, toinen toive olisivat bootsit, mutta olisi ikävää sitten joskus myydä tai heittää pois valmistujaislahja-bootsit.

kuvituskuva lubiineista

 Olen sitten miettinyt, millaiset suitset ne olisivat eikä niitä tietenkään meinaa löytyä mistään valmiina. Kyselin paikalliselta valjassepältä, paljon teettäminen maksaisi eikä se loppujenlopuksi näyttäisi olevan sen kalliimpaa. 

Seuraavassa kuvassa on kokoamaani suunnitelmaa. Inspiraatio muotoiluun ja koristeluun tulee vasemmalla ja keskellä näkyvistä suitsista, leukahihnan kiinnitys ja säätö puolestaan oikealla olevasta kapsonista.

Kuten suunnitelmasta näkyy, leukahihna tulisi hieman kapsoni-tyyppisesti. Nahkaan tulisi koristeleikkauksia kuten turpaosassa. Koristeiksi tulisi barokki tyylin niittejä -kuitenkin vain yhtä tai kahta erilaista, jotta kokonaisuus säilyy siistinä. Seuraavaan kuvaan olen haalinut suosikkiniittejäni.

Koristevaihtoehtoja. Jonkin isomman ja näyttävämmän ajattelin kenties otsapantaan keskelle ja toisenlaista niittiä tulisi sitten suitsiin muualle. Ja tämä toinen niitti sointuisi sitten näihin turpaosan niitteihin

Ironista on, että mitä enemmän katson hopeisia somisteita, sitä enemmän minua alkaa viehättämään kultaiset, kuten näissä suitsissa..

ai että miten mageet.. Markus Holstin nettikaupassa

Eikä se tietenkään riitä, etten osaa päättää hopeisten tai kultaisten somisteiden välillä. Minua on alkanut arveluttaa, haluanko sittenkin enemmän lännentyyliset kuin barokki-tyyliset. Esimerkiksi semmoiset nahka-kiinnikkein tehdyt, joissa ei bling blingiä ole niin paljon.

Haaveilu siis jatkuu, sehän on ilmaistakin ;).

kuvituskuva: kieloja 11.6.14

Tämä postaus on ajastettu, olen poissa kotoa vaihtelevien nettiyhteyksien päässä 24.- 28./29.7.

Ratsastustunti

Ratsastustunti 16.7.2014 Harjoitusravia

Olen tehnyt kotitehtäviä ahkerasti ja ratsastellut paljon kesäkodin pihassa perusratsastusta. Tavoitteemme perusratsastuksessa on aina ollut ja on yhä: työskentelyravi. Työskentelyravi olisi semmoinen vauhdiltaan ravuriravia hyvin paljon rauhallisempi, ns. ratsuravi, kannettu, tasapainoinen, rento, mutta toki aktiivinen.

Siinä onkin työsarkaa, mutta tämän keväisestä ratsastustunnista alkaen minusta on tuntunut, että siihen voi jopa olla mahdollisuuksia! Ken tietää jonain päivänä pystymme siihen. Tai oikeastaan pitäisi kai sanoa että joskus kenties pystyn siihen. Opettaja nimittäin tälläkin kertaa sanoi suunnilleen niin, että jos saan omat lonkat liikkeelle ja ratsastan hidasta ravia tasapainoisena niin hevonenkin pystyy siihen.

Muistiinpanoja:

• Olin ottanut kotitehtävät liian kirjaimellisesti ja nyt minun pohkeapujani korjattiin takaisin lähemmäs sitä oikeaa linjaa olkapää-lantio-kantapää. Eli jos lavat ei hevosella liiku niin jalkaa saa käyttää myös lavalla tehostamassa, mutta pohje työskentelee kuitenkin suoraan kehon alla.



Missä katse? Hevosen niskassa

• En osaa katsoa vieläkään eteeni. Kävi mielessä, täytyskö lainata niskatuki jostain ja ratsia sen kanssa..
• Jos hevonen yrittää syödä tai rullaa, nosta kättä ja laske se takaisin
• Älä vedä ohjista pidätteessä kohti kehoa. Purista nyrkeillä puolipidätteitä ja jos pidätät, niin jommalla kummalla ohjalla. 
• Lonkat liikkeelle (prkl! tämä on ihan hirveän vaikeaa!), jalat pitkänä, mutta ei makaroonina, kantapää alas, varpaat menosuuntaan, jalat paikallaan ravissa(!). Minulla nousee polvet heti kun käytän pohjeapuja, ja ne on tosi vaikea pitää pitkinä hevosen ympärillä. Tällä tunnilla sain kuitenkin kokemuksen siitä miten se jalka voi kurkottaa pitkälle alas, ainakin käynnissä. Ravissa tuntuu että pitkät rennot jalat ovatkin paljon vaikeampi homma.
• Kiitos ihanalle opettajalle joka on positiivinen, kannustava ja nostaa esille ne pienetkin onnistumiset

 

VIDEOT

Lyhyt 45sekuntia

Latasin myös pitemmän version jos jotakuta kiinnostaa myös käyntiharjoitukset ja pätkät joissa kuuluu enemmän opettajan kommentteja.

Pitempi video 6min15sek

Harjoitukset jatkuvat

 

 

Vaikka korjattavaa on ihan hirveästi ja teen paljon virheitä, niin täytynee kuitenkin vielä hehkuttaa miten ylpeä ja iloinen olen siitä, että harjoittelemme nyt harjoitusravia! Kun koeratsastin Skiniä, kevyt ravikin oli vaikeaa. Tiedätte varmaan sen äänen kun aloittelijat eivät ole ihan ravin tahdissa ja takamus aina hieman "kopsahtaa" satulaan päästäen semmoisen "taptap" -äänen? Semmoista se ensimmäinen ratsastus oli, en osannut edes keventää, niin eksoottista se meno oli! Siitä on videotakin jota en varmasti koskaan kehtaa julkaista ;).

Mietintähetki

Ensimmäinen puoli vuotta mentiin täysin vain ja ainoastaan kevyttä ravia sileällä. Maastossa toki humputeltiin alusta asti ilman satulaa myös ravia, mutta siellä harjoitusravissa oli jotenkin helpompi mennä ja siellähän mentiin vain suoraan.

Ensimmäisen yhteisen vuoden lopulla aloin saamaan esiin myös harjoitusravia, jota näkyy esimerkiksi tässä videossa kohdassa 4:46 ja siitä eteenpäin. Mutta! Tuosta ollaan sitten lisätty kontrollia ja yritetty ainakin hidastaa tempoa. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että vasta nyt, noin 2 vuotta harjoiteltuamme, voi alkaa puhua siitä että ruvetaan saamaan kiinni harjoitusravista. Saan sitä jo esille muutenkin kuin vain tuurilla. Ja pystyn tosissaan istumaan sitä jopa jo voltin tai ympyrän verran, tukeutumatta niin paljon ohjaan kuin vuosi sitten.

"Hieno poika"

Skinikin on nyt animalian eläintukija

Animalialla on kampanja "eläinystävien puolesta", jossa voi ilmoittaa oman eläinystävänsä animalian eläintukijaksi. Ihminen sitten lahjoittaa valitsemansa summan eläinsuojelutyöhön. Minä oon aina ajatellut että jos jokainen osallistuu asioihin jotka itselle on tärkeitä, ja tekee ees pieniä tekoja, niin se voi vaikuttaa. Skininkin kuvan löydät nyt eläintukijoiden joukosta tältä sivulta.

eläintukija -tosin tietämättään mutta tuskin se pistää pahakseen

Ihmistukija - tälläkertaa toisessa harrastuksessaan ja menossa uimareeniin avoveteen

Joko sinä otit osaa animalian eläinsuojelu- kampanjaan?

Laukkaa pellolla

peltolaukkaa 19.7.2014

 Ollaan hyödynnetty yläpeltoa ja käyty siellä niin kävelemässä kuin laukkaamassakin. Tälläkertaa näytillä on niin lyhyt video (20sek) ettei tarvitse tehdä erikseen lyhennettyä versiota.

Pellolla heinän seassa

 Video 20sek

Korkee heinä, hevosta kylkiin asti

Saanko esitellä, meijän omat silat!

Selustin johon on löytynyt keskikoukku

Sain ystävältäni ylimääräisen selustimen, mahavyön, aisalenkit, aisaremmit ja ohjat. Siitä sitten innoissani aloin kasata omia valjaita kasaan ja aloin etsiä käytettynä loppuja osia. Lisäosat löysin seuraavin hinnoin:

• keskikoukku (sekin ja häntäremmin kiinnitys) 6€
• rintaremmi pitkillä liinoilla, 24€ posteineen
• silatyyny korkeasäkäiselle 40€ posteineen
• häntäremmi kapalla, 18€ posteineen
• Yhteensä siloille tuli siis hintaa  88€ -etenkin tuo korkeasäkäisen silatyyny oli varsin arvokas, samoin pitkäliinaisia rintaremmejä ei meinaa alle 30euron löytyä edes käytettynä. 
• Uutena pitkäliinaiset rintaremmit maksavat jonkin euron päälle 40euroa. Niinikään häntäremmien hinta uutena on yli 40euroa. Korkeasäkäisen silatyynyt ovat nekin hinnoissaan, vastaan tuli googlesta jopa 6:lla alkavia hintoja. Netistä ostettuna noille uusillekin osille olisi tullut vielä postikulut päälle.
• Nyt huomaan, että kannattaa ostaa ennemmin koko silapaketti kuin kerätä osia. Mutta nyt meillä on omat silat sunnuntaiajeluita varten! Lainakärreillä mennään toistaiseksi mutta haaveissa toki on omat kärritkin.

Kaikki remelit

Ihka omat silat

On muuten pakko laittaa silat lahjoittaneen ystäväni (kiitos!) lv:stä pari kuvaa tänne. Oli tarkoitus tehdä postauskin kun harjoteltiin hänen kanssa maastakäsittelyä 3 päivän ajan, mutta se jäi kun tätä touhua on niin paljon. Ihana uus hevosystävä, oispa hän lähempänä <3 . Tätä käsittelis mielellään ihan päivittäinkin.

Ystäväni lämminverihevonen

Ystäväni lvhevonen, eikö oo nätti!

Skinin ja laidunkaverin elämä hymyilee

Ensitapaaminen

Skini ja laidunkaveri ovat nykyään tosi sopuisia keskenään. Kyllä ne ovat alusta asti yhteen lyöttäytyneet, mutta alkukesästä oli vähän känkkäränkkää välillä -semmoisia murhaavia mulkaisuja ja oman paikan etsimistä. Silloin ne eivät aina välttämättä mahtuneet sisälle päivälevolle samaan aikaan vaan jompi kumpi torkkui ulkopuolella. Ja yleensä kun päästin Skinin takaisin pihattoon, niin se ajoi Suokkikamun heti ulos. 

Laitumelle laskun välien selvittelyä toukokuun vikana päivänä 2014

Nyt niiden ystävyys on syventynyt. Ne ovat usein pihatossa päivälevolla kun tulen eikä Skini aja sitä enää pois kun laitan sen pihattoon. Muutenkin näyttävät menevän ja tulevan yhdessä. Iltaisin niillä on kuulemma myös yhteiset "treenit" -ne innostuvat spurttailemaan yhdessä ja harrastavat liikuntaa. Ystävyyden syventyminen saattoi alkaa siitä, kun käytiin muutaman kerran Suokkikamun kanssa maastolenkillä. Ken tietää, hitsasivatko yhteiset tutkimusretket niitä lähemmäs toisiaan.

Peräkanaa menevät

Minusta niistä on tullut jopa läheisempiä kuin mitä Skini oli viimekesäisen kamun kanssa. En tosin ole nähnyt tai kuullut Skinin ja Suokkikamun rapsuttelevan ja hoitavan toisiaan, eivätkä ne ole aivan niin täyssävyisä parivaljakko kuin naapurilaitumen issikkakaverukset, mutta selvästi ne ovat hyviä ystäviä. Olen tästä niin iloinen, elämä on aina ihanampaa jos on mukava elämänkumppani jonka kanssa jakaa arkea <3.

Yhdessä juomassa <3

Parivaljakko laiduntaa

Toinen vahtii, toinen piehtaroi

Kesäkuvia

 Kuvia kesäkuulta

Minusta yksi parhaisa kesäkuvista, värit on niin kauniit ja Skinin siro sivuprofiili näkyy

 

Aitoa elämää, tätä se hevosen valokuvaus on

Rakasta tervehtimässä

Syömistäni häiritään "missä hirnuu tuntematon hevonen?"

Sivukuva

Kesätaivas 10.6.2014

Rakastan kukkia

Omn omn

Nam nam, ruokaa!

Pyörötöitä

Uudella hoitopaikalla

Kuvia heinäkuulta

Rakennekuva, jalatkin melkeen oikein

"anna nami!"

Tässä toinen rakennekuva, asento melkeen täydellinen

Tässä se mitä tapahtuu kun nostan kädet ylös "älä tuu tänne, poseeraa kameralle!" "Joo, mä HYMYILEN!"

Kesä on täynnä tekemistä, minähän saattaisin viettää vuoden ympäri 24/7 tallilla, mutta on hyvä, että minut raahataan sieltä joskus ihmistenkin ilmoille..

Yhteiskuva myös toisen elämäni miehen kanssa

Häissä