Juoksutuksen ja pyöröaitauksen aakkosia

Pellolla menossa juoksuttamaan

Koska jonkinlaista työskentelyä on tarkoitus alkaa harrastamaan parin kuukauden iisisti ottamisen ja tunnustelun jatkoksi, kokeilin yhtenä päivänä liinassa juoksutusta. Liinassa siksi, ettei ollut mitään aidattua aluetta, jossa voisi irtojuoksuttaa.

Tässä on se pelto jonka yläosassa on tasaisempi alue

Kerta numero 1

 

Raivasin suurella urakalla pellosta niitettyä heinää pois, jotta muodostui alue työskentelyä varten. Olin oikein innoissani kun päästäisi kokeilemaan vähän jotain uutta. Itsehän olen juoksuttanut aikaisemmin vissiin vain joitakin kertoja hevosta liinassa...

Oli tarkoitus vain käydä tutustumaan tuohon osaan peltoa ja kokeilla ympyrällä pysymistä, käyntiä ja rauhallista ravia. Skinnykkä ottikin sitten vähän kierroksia. Sillä nousi etujalka kuin nuorella oriilla ja takapää lensi samoin. Sitten se innostui vauhtiin; heitti pienet pukkilaukan poikaset ja veti ympyrällä täysin kyljelleen koko hevonen. Hetken jo mietin monta jalkaa sillä on, kun nousee ylös, vaikkei liukastuminen sinällään niin pahalta näyttänytkään. Se sai vain oikean etusen vuohisen ulkopuolelle pienen pintahaavan. Haava ei ollut suuri, mutta sopivasti kun pintaverisuoni oli saanut osuman ja putsatessani otin nahanpalan edestä pois, niin verta oikein suihkusi ohuessa kaaressa. Olipa mieltä ylentävää touhua :D, vaikka vaan pikkuhaava onneksi.

Tässä jo pitkälle parantunut kaatumisesta tullut haava

Kerta numero 2.

Ostin back on track- suojat etusiin, jotka suojaisivat myös ulkopuolelta, jos heppa liukastuisi. Takasiin oli hepon mukana tulleet hivutussuojat. Tästä kerrasta on kuvamateriaalia jotka osoittavat "juoksutusten perusteiden huteraa hallintaa":

A) Hevosen huomio on ihmisessä:

No tässä on ihan hyvä ravi-hetki, olen saanut vähän huomiota :)

B) Hevonen pysyy ympyrällä, ei oio sisälle... Tällä kerralla tarkoitti: hevonen pysyy jonkinlaisella uralla ihmisen ympärillä, eikä ryöstäydy irti käsistä, vaikka oikoo välillä:

Heppa oikoo ja minä pelkään että liina menee jalkoihin eli liinakäsi taas ylhäällä

C) Hevonen pysähtyy käskystä...? noh...joo - jos ei aikaa lasketa? :

Tässä kova yritys pysäyttää, olen jo vaihtanut lippupiiskan pään puoleiseen käteen, annan vähän nykäisyä liinalla riimuun, käytän äänimerkkiä (ja samalla pidän liinakättä korkealla, tiedän..)... Hevosen huomio on kuitenkin kirjaimellisesti tilanteen ulkopuolella, koko pää ja korvat ulospäin...

Pysäytyksen yritys jatkuu... hevonen näyttää siltä, että kuuntelee, muttei ehkä ihan tarkkaan tiedä mitä pyydän

Pysähdys saavutettu ja minä pelaan liinan ja piiskan kanssa, hevosen huomio taas jossain täysin muualla ja minä olen juuri kertonut sille, ettei koholla olevasta piiskasta tarvikaan välittää?

D)Hevonen suorittaa siirtymät käynti-ravi-käynti-pysähdys:

Tässä reagoi eteenajamiseen ja vissiin meinaa nousta laukka, sisäkorva antaa vähän huomion tapaistakin :)

Säädyllinen kuva pysähdyksestä, vaikka tässäkään hirnakan huomio ei ole minussa, piiska sentään on alhaalla ;)

Kameralle tallentui myös muita tilannekuvia: Protestia, testausta vai ilottelua? Luulen, että vaste minun ristiriitaisiin apuihin ja outoon paikkaan, osin ehkä jopa mäkäräisiin, jotka söi minuakin laumoittain.

Takapää lentää

Takajalka nousee

Viskoo päätä

No, näistä kaikista epäkohdista huolimatta tämä kerta meni ihan säädyllisesti, löytyi kuitenkin jossain määrin käynti, ravi ja pysähdys, ja pystyssä pysyttiin. Liina on itselle vielä hankala kun sihen ei ole rutiinia ja sitä pitävää kättä joutuu pitämään jatkuvasti ylhäällä, ettei liina sitten yhtäkkiä ole meidän molempien jaloissa.

Kerta numero 3 -kolmas kerta toden sanoo

Paikan omistaja teki meille ihanan yllätyksen, eli pihaan ilmestyikin alta aikayksikön pyöröaitaus! Aivan loistavaa. Ihan eri ääni kellossa. Ei liinalla pelaamista ja varmaan isoin muutos tapahtui kun sain opastusta "englantilais-saksalaisesta ratsastuskoulussa opetetusta liinassa juoksuttamisesta" johonkin muuhun. Eli A) omat kädet laski alas tai ainakin alemmas. Pään puoleinen käsi alhaalla näytti suuntaa, takamuksen puoleinen käsi oli alhaalla eli ei ajanut, jos ei ollut mitään asiaa. 

Sain myös katsoa kun paikan omistaja oli hetken Skinnykän kanssa aidassa, oli hyvä nähdä ulkoapäin, miten Skinny teki ihan kaiken mitä siltä pyydettiin kun pyytäjä osasi pyytää selkokielellä. Sehän olisi suunnilleen tanssinut piruetteja :D. 

Ja meilläkin meni mukavasti. 

Ravia, huomio minussa :)

Yritin B) muistaa olla tuijottamatta silmiin, vaan siirtää katsetta lavan alueelle ja C) tehdä käskyistä terävämpiä, tai lyhyempiä. Korjattavia asioita on toki sata, mutta olin tosi iloinen ja tyytyväinen meidän työskentelyyn. Löytyi ravi-käynti-siirtymiset, suunnan vaihdokset, peruutukset, seuraaminen ja huomion saaminen.

Rintamasuunta minuunpäin, tulee luokse

Pysähdys on semmoinen mitä pitää harjotella. Kun otan koko kehon siihen mukaan ja huokaisen antaessani käskyä sain ehkä parhaat pysähdykset. Myös "odota" -käskyä pitää harjoitella. Eli että Skinny pysähtyisi ympyrällä, eikä kääntyisi heti luokseni keskelle. Odota- käsky onnistuu välillä tosi hyvin ladossa, mutta ei siirtynyt sitten näköjään suoraan uuteen tilanteeseen. 

"odota"-käskyn kokeilua. Sain pysähtymään ja kävelin itse luo :)

Nyt oli kuitenkin hyvä saavutus jo se, että se käänsi "rintamasuunnan" minua kohti. Se nimittäin oli koko tämän homman idea -saada sen huomio. Pyörössä sen toinen korva on mielestäni melkein kokoajan minua kohti ja koen, että on yhteys, joka taas liinassa juoksuttaessa katosi vähän väliä.

Hieno poika, tulee kontaktiin ympyrän kehältä keskelle

Tätä kirjoittaessani on käyty 3 kertaa pyörössä. Ja niiden jälkeen ratsastuslenkki riimulla. Nyt viikon aikana onkin tuntunut tulevan taas joku askel eteenpäin henkisellä tasolla :). On ollut luottavainen olo.

Tuosta ratsastuslenkistä saatan kirjoittaa toisella kertaa tarkemmin. Mutta pähkinänkuoressa siinä oli kyse siitä, että vaikka olosuhteet oli aika jännittävät, niin luottavainen olo säilyi. Talutin alkupuolikkaan lenkistä, menin kannon päältä kesken selkään ja mentiin pieniä ravipätkiä. Olosuhteista teki jännittävät paitsi se, että nousin selkään -heppa tuntee ehkä vielä jäävänsä vähän yksin, kun nousen selkään. Lisäksi alkoi tulla pimeä ja metsästäjät ampui metikössä välillä melkeen sarjatulta. Silti ratsastin koko lenkin tallille asti luottavaisin mielin, kun oli semmoinen olo, ettei se siitä mihinkään lähde. (Välillähän minulla on takaraivossa ollut ajatus, että mitä jos se joku kerta vaikka ryöstää ja poistuu paikalta, kun meillä ei ole kuolaimia käytössä. Kuolaimet ovatkin sitten ihan aihe erikseen :D.)