Onko tämä minun hevoseni?
Skinny 2007 heinäkuussa (c) Perhe Forsberg |
Kyllä, siinä se on. Pieni laiha lämpönen pelastettuna kodista, josta
siitä ei enää voitu huolehtia ja jossa se joutui olemaan ilman ruokaa ja
hoitoa jonkin aikaa. Tässä kuvassa se on jo saanut syödä laitumella
pari kuukautta saadakseen painoaan takaisin. Perhe, jolta sen ostin
itselleni, "adoptoi" siis sen eräänlaisesta kaltoin kohdeltujen hevosten
suojapaikasta.
Kun minä aloittelin 2007 opintojani, aloitteli Skinny elämää uudessa kodissa saaden lihaa luidensa päälle. Kun katson siitä tuolloin otettuja kuvia, pitää katsoa kahdesti, että onko se tosiaan sama hevonen.
Kun minä aloittelin 2007 opintojani, aloitteli Skinny elämää uudessa kodissa saaden lihaa luidensa päälle. Kun katson siitä tuolloin otettuja kuvia, pitää katsoa kahdesti, että onko se tosiaan sama hevonen.
(C) Perhe Forsberg |
Skinnylle on ehtinyt sattua vielä toinenkin onnettomuus matkan varrella. Eräänä yönä laitumella sen kimppuun oli ilmeisesti hyökännyt jokin eläin, vai olisiko repinyt itsensä johonkin, tätä ei silloinen hoitaja koskaan saanut selville. Tämä tapahtui heinäkuussa 2009. Nyt jäljellä ovat enää ohuet arvet.
Heinäkuussa 2009 (c) Katrin Melander |
Nämä kuvat ajattelin ottaa mukaan postaukseen, ennenkuin lisään ne
tuonne meidän historia- sivulle. Olen nimittäin monesti ajatellut tuota
12 vuotta, jonka elimme tahoillamme, ja mitä kummallekin on ehtinyt
siinä tapahtua.
Jatkoa:
Välähdys menneestä Osa 2: Hevosen ostaminen alkaa varusteista?Välähdys menneestä Osa 3: Löytö muistojen laatikosta: kaksi elämäni hevosta
Palautettu 26.10.12 Tekstin mukana oli poistunut myös kommentit, siirsin ne uudelleen kommenttiboksiin.
Kommentit kopioitu googlen välimuistista tekstin häviämisen ja palauttamisen yhteydessä:
VastaaPoistaMinna21. syyskuuta 2012 12.30
Oho, johan on muutos! Ja kurja mutta tarpeellinen muistutus siitä, miten niitä hevosia joutuukaan kaikenlaisiin oloihin...hyvä että tämän hepan matka on edennyt takaisin sun hoteisiin :)
Kyllä se on jännä suhde, mikä hevosen kanssa voi syntyä...itse en usko, että oma kokemusmaailmani on siitä järisyttävimmästä päästän ja olen pitänyt itseäni aika kylmäpäisenä, mutta aika paljon lämpöä tunnen nykyään Jakea nähdessäni, ja voin vaan kuvitella miten iso on se tunne mitä sä koet Skinnyn kanssa ollessasi! Kyllä se on jotain hienoa kun ihminen ja eläin kokee sen ykseyden tunteen jollain tasolla..
Vastaukset
Bessie25. syyskuuta 2012 0.46
Kiitos kun kommentoit :). Ajattelin vielä tehdä sivun tai postauksen johon pistän rakennekuvia vierekkäin koko Skinnyn elämän ajalta, voi vielä enempi nähdä millä tavoin se on muuttunut.
Hevosen kanssa on kyllä parhaimmillaan tosi hienoja yhteyden kokemuksia. Jaken kanssa teillä on sitä historiaa, niin juuri se yhteinen elämä rakentaa sitä yhä tiiviimmäksi -vaikkei kokisi sen olevan mitään maata järisyttävää, sitten joku päivä huomaakin että ei hitto, tuohan on yksi elämäni tärkeimmistä olennoista.
Olen niin iloinen, että pystyit pitämään Jaken. Minun piti siitä pistää ihan mailiakin mutta en ole saanut aikaan!
*************************************************
Suvi22. syyskuuta 2012 23.53
Tämä teidän tarina on kyllä niin uskomaton. <3
Vastaukset
Bessie25. syyskuuta 2012 0.43
Kiitos kommentistasi <3 Tätä tarinaa pitää itsekin sulatella ainakin.... hmmm, saa nähdä kuinka kauan :D